Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tilaama kulttuurirakennusten nykytilaselvitys julkaistiin kesällä 2024. Selvitys toteutettiin osana Terveet tilat 2028 -ohjelmaa. Selvitystyön toteutuksesta vastasi FCG Finnish Consulting Group Oy.
Kulttuurirakennusten nykytilaselvityksen tavoitteena oli saada kokonaiskäsitys kulttuurikäytössä olevien rakennusten nykytilasta tilastotiedon, tutkimustiedon ja haastattelujen avulla. Kulttuurirakennuskannan määrällinen ja laadullinen analyysi perustui Tilastokeskuksen Rakennettu ympäristö -palvelun vuoden 2021 tietoihin. Ammattilaisille suunnatuilla kyselyillä ja haastatteluilla pyrittiin kartoittamaan kulttuurirakennuskannan rakennus- ja kehitystarpeita.
Kulttuuritiloilla tarkoitetaan muun muassa teattereita, museoita, kirjastoja sekä seura- ja kerhorakennuksia. Kulttuurirakennusten erityispiirre on niiden pysyvyys ja se, että eri kulttuurirakennusten välillä on enemmän erottavia kuin yhdistäviä tekijöitä. Kulttuurirakennuksia on määrällisesti eniten suurissa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa, mutta asukaslukuun suhteutettuna kulttuurirakennuksia on suhteellisesti eniten vähäväkisissä maakunnissa.
Puutteellinen tilastotieto vaikeuttaa kokonaiskuvan hahmottamista
Selvitystyön myötä saatavilla olevassa tilastotiedossa havaittiin puutteita, jotka vaikeuttavat kokonaiskuvan hahmottamista. Tilastokeskuksen Rakennetun ympäristön palvelussa rakennukset luokitellaan rakennuslupahakemuksessa ilmoitetun pääkäyttötarkoituksensa mukaan, minkä vuoksi esimerkiksi koulujen yhteydessä olevat kirjastot tai juhlasalit eivät sisälly lähdeaineistoon. Lisäksi suuretkin virheet laajuustiedoissa vähentävät tilaston luotettavuutta.
Siinä missä liikuntarakennuksista reilut 55 % ovat julkisomisteisia, kulttuurirakennusten kohdalla julkisessa omistuksessa on vain reilu neljäsosa rakennuskannasta. Omistuspohja vaihtelee suuresti eri kulttuurirakennusten välillä. Esimerkiksi kirjastot ovat 70-prosenttisesti julkisomisteisia, kun taas elokuvateattereista vain noin 16 % omistaa julkinen taho. Julkisilla tahoilla on myös omistusosuuksia eri kulttuurirakennuksista.
Kulttuurirakennuskannan haasteina ovat kasvavat peruskorjaustarpeet, väestörakenteen muutos ja rajalliset taloudelliset resurssit
Erityisesti 1920- ja 1980-luvuilla kulttuurirakennuksia rakennettiin paljon. Vuoden 1980 jälkeen rakennetut kulttuurirakennukset ovat suurten peruskorjaustarpeiden edessä 2020-2040-luvuilla. Ammattilaisille suunnatuista haastatteluista käy ilmi, että taloudelliset rajoitteet ovat hidastaneet rakennuskannan kehittämistä ja korjaamista. Lisähaasteensa tarjoaa alueellisesti muuttuva väestö; pienten kuntien kulttuuritilojen käyttäjät vähenevät ja ikääntyvät. Vastaavasti suurilla kaupungeilla ja kasvukeskuksilla on paine lisätä kulttuuritilatarjontaansa väestön keskittyessä.
Nykyisissä ja tulevissa uusissa kulttuurirakennushankkeissa sekä korjaushankkeissa korostuu eritoten tilojen monipuolinen käyttö ja useiden käyttäjäryhmien saavutettavuus. Rakennushistorialliset arvot, energiatehokkuus ja saavutettavuus ovat lähtökohtia, joihin erityisesti vanhojen kulttuurirakennusten korjaushankkeiden suunnittelun tulisi pohjautua. Asiantuntijahaastettaluista ilmenee, että yhtenäiselle ohjeistukselle on tarve. Kulttuurirakennusten kehittämistyössä voitaisiin hyödyntää urheilu- ja liikuntarakennusten kehittämiseen liittyvää toimintatapaa, jossa OKM myöntää rahoitusta erilaisten urheilu- ja liikuntarakennusten ja -tilojen suunnittelua koskevien julkaisujen toteuttamiseen.
